tiistai 26. maaliskuuta 2024

Koska kukkii -haaste

Onko nyt todellakin jo kevät!? Kun katselee portailta puutarhaan päin, ei ihan heti siltä tunnu, niin talviset ovat maisemat! Lumikuormaa lisää vielä katolta pudonneet lumet, joiden alle aina jäävät kahden reunimmaisen kukkapenkin asukit. Nyt myös magnolia oli vaarassa, kun painava massa aikoinaan tuli kerralla alas! Pienestä oksasta kasvanut magnolia ei ole vielä kertaakaan kukkinut - sen kohdalla tämä haaste voisikin olla "Minä vuonna kukkii?"



Olen siis saanut Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista haasteen arvuutella muutaman kevätkukkijan kukinnan aloittamista päivän tarkkuudella. Haasteen on laittanut alulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna. Kiitos haasteesta molemmille!


Kevätsahramien kasvupaikka!

Palatessani aiempiin arvauksiin, olivat ne menneet varsin pieleen :D  Minun pihapiirini on kuusiaidan ja korkeiden puiden ympäröimä. Suojainen siis, mutta lumien suhteen tuntuu, kuin missään muualla ei olisi enää lunta kuin meidän pihalla!  Kun sitten lumet viime keväänä vihdoin lähtivät pihapiiristä, se tapahtui  ennätysnopeasti ja alla olikin jo piippojen joukko odottamassa. Tällä hetkellä ei lumien alta pilkota mitään - ei siis mitään, jos ei oteta lukuun pensaita ja puita. On siis helppoa arvailla, kun ei oikein muista, mitä kasveja lumen alla olikaan :D Keväät ovat erilaisia, lumikuurot ja takatalvet sekä vesisateet ja auringonpaiste tekevät arvailuista haastavia ja samalla mielenkiintoisia.




Aloitetaan tänä vuonna hempeän pastellisilla Cream Beauty kevätsahrameilla. Olin näköjään kuvannut melko harvakseltaan viime keväänä, joten ihan tarkkaa kukinnan aloitusaikaa ei ole tiedossa, mutta tänä vuonna arvaus osuu huhtikuunkuun puoliväliin,18.4.




Koiranhammas on melko uusi tuttavuus omassa puutarhassani. Viime keväänä se oli kukassa toukokuun alussa, joten arvaan, että tänä keväänä keltaiset kukinnot avautuvat 4.5.




Keltaiset ovat suosikkipensaani mahoniankin kukinnot. Sen talvesta ei aina tiedä, mutta nyt koko pensas on lumien alla ja uskon sen olevan ainakin hengissä! Jouluksi napsin reilulla kädellä oksia asetelmiin, joten toivottavasti siinä edes on kukkanuppuisia versoja tulossa. Kukinta-aika menee toukokuun lopulle. Arvaan, että ensimmäinen kukkaterttu avautuu 23.5.


Kunhan siis lumet sulavat puutarhastani,

 kevätsahrami Cream Beaty kukkii 18.4

Keltakoiranhammas kukkii 4.5 ja

Mahonia aloittaa kukkimisensa 23.5

Osassa Suomea ovat lumet jo sulaneet ja kukkijat aloittaneet keväänsä! Mutta jos siellä lumirajan puolella vielä joku haluaa ottaa haasteen vastaan, niin olepa hyvä, tässä se on!


Haasteen säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.


Tähän haasteen loppuun raportoin, että mustarastaan laulun kuulin ensimmäisen kerran tänä vuonna palmusunnuntaina, 24.3. - Varma kevään merkki! <3


Mukavaa pääsiäisviikon jatkoa!



sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Maaliskuun kimput

 Retki kukkakauppaan ei koskaan onnistu pikavauhdilla! Ei, sinne on varattava aikaa kierrellä ja katsella, nuuhkia ihanaa kukkien tuoksua ja haltioitua kaikesta kauniista!




Maaliskuun kimpun tarpeet hain tällä kertaa Kouvolalaisesta kukkatalo Rosariumista,  Kameraahan ei ollut matkassa, mutta Rosariumin kimppukurssilta olen joskus postaillut ja sinne pääset kurkkaamaan tästä.




Koska palmusunnuntai on jo täällä ja pääsiäinen tulevalla viikolla, oli kukkavalinta värisävyineen jo selvä: keltaista auringonvaloa pääsiäiseen! Toinen varma valinta kimppuun oli jaloleinikki, jonka olemus nupusta muhkeaan avautumiseen on aina upeaa katseltavaa. Neilikasta on selvästi tullut suosikkikukkani ja värejä olikin tarjolla runsaasti! Kun poimin kukkia Rosariumin leikkokukkakylmiöstä, oli vaikeaa vain pitää kimpun hinta kohtuullisena. Valikoimasta ei todellakaan ollut puutetta!




Kolmas leikkokukkasuosikkini on gerbera. Niissäkin värien kirjo on ihanan runsas ja löysin helposti sopivan sävyn pääsiäiskimppuun. Vihreän lisäksi joukossa on inkaliljaa  (alstromeriaa), joka avaa kivasti nuppujaan ja on hyvin säilyvä leikkokukka. Hitunen keltaista ikiviuhkoa (limonium) ja siinäpä olikin kimpputarpeet valmiina. Kotoa löytyi vielä muutama jostain aiemmasta kimpusta säästynyt italianpantaheinän huiskilo, joten korvatkoon se höyhenet kimpussa tänä pääsiäisenä! :D




Tullessani kotiin oli siellä odottamassa yllätys! Saan silloin tällöin mieheltäni kukkia ja hänkin oli ollut ajoissa liikkeellä pääsiäisen suhteen; kimppu iloisen keltaisia neilikoita kestää myös pääsiäispyhiin asti! <3




Mukavaa palmusunnuntain jatkoa ja hyvää pääsiäisviikkoa!

torstai 29. helmikuuta 2024

Kuusi kuvaa kesästä

 Sain jo vuosia kulkeneen tutun Kuusi kuvaa kesästä -haasteen Saaripalsta -blogin Sailalta. Haasteen alullepanija on Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo, joten kiitos molemmille tästä menneen kesän muisteluihin vievästä haasteesta!



Alkukesästä kaikkea odotetaan ja jokainen maasta ilmestyvä kasvi saa osakseen suunnatonta ihailua! Itselläkin on hyvä mieli, kun kesän lämpö ja kasvukausi ovat vasta edessäpäin!





Metsäpuutarha on uusi ja mielenkiintoinen kokeilu - voittaako luonto vai onnistunko  kasvattamaan metsään puutarhan, joka myös sopii niihin maisemiin. Viime kesänä puutarhan valtasivat sormustinkukat, jotka tässä vasta aloittelevat kasvuaan. Syksyllä nyhdin kaikki juurakot pois, jotta varsinaiset puutarhan kasvit saisivat rauhassa kasvaa. Tätä kesää odotan taas suurella innolla!




Yksi kesän ehdoton kukkija ja puutarhan kauneuden luoja ovat pionit! Tässä liihottelevat Dancing Butterflyn terälehdet!



Ei kesää ilman mökkimaisemia! Kun helle hellii ja järvi on peilityyni, eivät talvipakkaset ja räntäsateet paina mieltä!




Punahatut viihtyvät! Tässä kohtaa ollaankin jo kesän loppupuolella, rehevyydestä nauttien!




Uusi istutusalue oli viime kesän projekti! Keväällä istutin sen täyteen daalioita, ja syksyllä monenmoista perennaa ja pensasta, joiden toivon keväällä lähtevän kasvuun ja viihtyvän uudessa kodissaan. Lumien sulamista siis täällä odotetaan innolla, useammassakin kohtaa puutarhaa!



Kuusi kuvaa kesästä -haaste:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä
- aihe on täysin vapaa
- haasta muita vastaamaan

Tai nappaa tästä haaste itsellesi.





maanantai 26. helmikuuta 2024

Helmikuun kukat ja sukat




 Hups, miten nopeasti helmikuu ehtikään loppusuoralle! Tähän kuuhun on mahtunut monenlaista, työkiireistä liikuntaharrastuksiin ja kulttuurinautintoihin. Siis kaikenlaista muutakin kuin puutarhajuttuja! Kävimme alkukuusta upean Vitriini -kuoron Revyyssä ja pääsimme heidän mukanaan musiikin siivin Espanjan matkalle. Teatterinautintoja on tarjonnut Kouvolan teatterin Cabaret musikaali sekä tragikoominen Aina joku eksyy -näytelmä,  vierailijana taitava Minna Kivelä.



 Taimikylvöjen aika lähenee ja siihen valmistautuminen on toki alkanut, mutta kiirettä en tänä vuonna ole pitänyt - lähiviikkoina aloittelen! Motivaatiota on lisännyt mm. iki-ihanan ruotsalaisen Puutarhakausi -ohjelman uudet jaksot! 




Sukkia ja lapasia on syntynyt talven aikaan verkkaisesti; Leikkasin suosikkisukistani reikäiset terät pois ja kudoin varsiin uudet. Punavalkoiset sukat ovat saaneet jo kaksi kertaa uudet terät, kun ei Nallelanka kestä samanlaista kulutusta kuin paksumpi seiskaveikka. Pidän vaan niin kovasti tuosta mallista, ja kilotavarana hankittua lankaa löytyi vielä. Turha heittää pois koko sukkia, kun voi tehdä varsiin uudet terät! :)



Tammikuun pakkasilla aloitin myös jämälankojen tuhlaamisen ja kudoin kolme viimastopparia, kun osa huoneista on ollut vähällä käytöllä ja niistä on laskettu lämpöjä alemmas. Kovilla pakkasilla ovien alta hiipii kylmää ilmaa, joten tämän talven hitti kotiutui meillekin! Värit on aika hurjia, mutta nämä langat on joko pieniä jämäkeriä tai tuttavalta aikoinaan saatuja kakkoslaadun säkkilankoja, joista on jo useammat sukat ja lapaset kudottu. Nyt mennään siis lämpö - eikä sisustus edellä :D



 

Viimeisimmät sukat suunnittelin eri ohjeita yhdistellen. Instagramissa olen ihastellut norjalaisen Heidi Froshaug`n upeita sukkia ja lapasia. Sieltä nappasin kevätsukkien varteen muutaman vinkin. Varren suuhun tein nyppyläreunan ja nilkkaan kudoin monista Anelmaisista tutun kukkaraidan. Teräosassa toistelin raidoin varren värejä. Nämäkin ovat Nallelangasta kudottu, siis vähän ohuempaa ja hempeämpää kevättä kohti!




Puolivälissä helmikuuta toin kauppareissulta terttuneilikoita. Viime viikonlopuksi hain uusia, sillä ne ovat ihan huippukestäviä ja nuput aukenevat hyvin maljakossa. Neilikoista onkin juuri värikirjonsa ja kestävyytensä vuoksi tullut yksi suosikkikukkasistani. Ostin joukkoon vähän eukalyptusta, muutaman persikansävyisen yksittäisen neilikan ja niinpä uusien sekä vielä kuosissa olevien vanhojen terttuneilikoiden nipuista syntyi värikäs Helmikuun kimppu!


Näistä saa ihanan pitkän ilon!




Viimeisiä päiviä helmikuuta siis mennään. Karkauspäivä tuo oman lisänsä tähän viikkoon, itsellänikin olisi taas tuhannen taalan paikka, mutta uutta hamekangastakin olisi kiva saada...hmm... <3 Mies kyllä ilmoitti karkaavansa jo keskiviikkona! ;-D 






Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

torstai 18. tammikuuta 2024

Kuukauden kimppu

 Ei liene epäselvää, että rakastan kukkasia! Haaveammattini lapsena oli kukkakauppias, siitä olen joskus blogini alkuaikoina kertonut tarkemminkin. Koska rakastan myös asetelmien, kimppujen ja kranssien tekoa, ihastuin ja innostuin Hiidenkivenpuutarhassa blogin Minnan joulukalenterista. Minna oli tehnyt ihania kimppuja puutarhansa kesäkukkasista ja postaili ne joulukalenterin muotoon jokaiselle joulukuun päivälle. Joulun alla minulla on monenlaista puuhaa, joten vastaavaan kalenteripäivitykseen en pysty. Mutta muokkasin ideaa itselleni sopivaksi ja päätin tehdä kimpun tämän vuoden jokaiselle kuukaudelle, kuhunkin kauteen sopivaksi.



Kotitarvefloristina, joksi itseäni leikillisesti kutsun, toimin amatöörin taidoilla ja teen varmasti virheitä, jotka ammattilainen helposti huomaa. Jos täällä siis jakelen neuvoja ja niksejä, ovat ne itse opittuja - toki osa kurssien kauttakin saatuja. Arvostan valtavasti puutarha-alan ammattilaisia ja floristien taitoja, olenhan itsekin alalle aikoinaan halunnut.



 Kuitenkin tammikuun kimpun niksit sotivat kukkakauppoja vastaan; Olen useana vuonna hankkinut osan joulukukista harkitusti marketeista, ja vieläpä alemyynnistä. Ostin ajoissa, jo marraskuun puolella nuppuisen punaisen amarylliksen, kun hinta oli vielä edullinen. Ajatuksena saada se kukkimaan jouluksi, mutta lisätä se leikkokukkakimppuun. Itsenäisyyspäivän jälkeen olivat pitkäksi venähtäneet valkoiset, mutta edelleen tiukasti nuppuiset amaryllikset 50% alennuksessa, niitä ostin kaksin kappalein. Kun pituutta oli jo leikkokukan verran, voi ensimmäisen varren katkaista kimppua varten. Toinen nuppuvana jäi  kasvamaan. 


"Tarjouskukkakimppu" jouluaatonaattona

Leikkovihreitä tarvitaan tekemään kimpusta runsaampi ja ilmavampi. Talvella havut ovat mitä parhaimpia (ilmaisia) kimpun vihreitä. Omasta puutarhasta löytyy kuusia, mäntyjä, marjakuusia ja tuijia. Myös mahoniaa olen napsinut esim. kransseihin.

Kävin kyllä kukkakaupassakin. Hain sieltä vähän blingblingiä juhlakimppuihin - ruusukultaiseksi värjättyä skimmiaa ja muutaman heinän ja vihreän oksan (nimi ei tiedossa).



Joulunpyhät kukkakimpussa oli mukana punainen amaryllis, mutta uudeksi vuodeksi purin sen ja rakensin valkoisten avautuneiden amaryllisten myötä tammikuun kimpun! Minulla on se onni, että muutamassa huoneessa on talvella vähän viileämpää ja ovi suljettuna. Kannan leikkokimput aina yöksi viileään huoneeseen, joten ne kestävät paljon kauemmin kuin huoneenlämmössä.



Samat kukkaset, uudenvuodenpäivänä.


Jouluksi on aina oltava muutama hyasintti. Ne viettivät joulun omassa asetelmassaan. Mutta loppiaiseen mennessä oli vartta tullut jo niin paljon, että kukkavanat kaatuilivat ja eivät enää näyttäneet asetelmassa kauniilta. Poikki vaan ja amaryllisten kanssa samaan kimppuun. Taas muuttui värisävy ja kimpun ulkomuotoon tuli iloista kepeyttä! Yhden hyasintin jäädytin aiemman postauksen jääkukkatauluun.


Sama kimppu loppiaisena


Sitä mukaan, kun yksittäinen kukka on nuupahtanut, olen vain leikannut sen pois. Pelkät vihreätkin ovat kauniita! Kullalla päällystetty skimmia ei myöskään tunnu nuupahtavan, toisin kuin jouluna saadussa kimpussa luonnolliset skimmian oksat. Nyt ollaan jo yli tammikuun puolenvälin ja eilen siistin amarylliskimppuni - jäljelle jäi viimeisen valkoisen kukkavanan viimeinen avautumassa oleva nuppu! Vielä siitä on iloa ainakin tulevan viikonlopun verran <3 Toisaalta kaikki muukin on vielä siinä kunnossa, että riittäisi muutama tulppaani tai neilikka, ja taas olisi uusi kimppu valmis.




Vaikka amaryllis mielletään joulukukaksi, on se näin alkutalven pakkasilla mitä ihanin kimppukukka! 

Minkälainen olisi sinun tammikuun kimppusi?



Ps. Kimpussa olleet loputkin hyasintit jatkavat elämäänsä uudessa jääkukkataulussa!


maanantai 8. tammikuuta 2024

Pakastettuja joulukukkia


 

Olen monesti tehnyt puihin roikkumaan pieniä kukkatauluja, usein joulukukkien jämistä. Tänä vuonna näin instagramissa jonkun tehneen vähän suuremman kukkataulun uunipeltiä apuna käyttäen. Pitihän minunkin rakentaa oma jääkukkateokseni.



Asettelin pitkäksi venähtäneen hyasintin lehtineen pellille. Taustapuolella olevat kukat irrottelin kukkavanasta ja ripottelin ympäri peltiä. Lisäksi napsaisin muutaman joulutähden kukinnon mukaan asetelmaan. Vein pellin terassinpöydälle ja laiton sen verran vettä, että kukkaset jäätyvät paikoilleen. Myöhemmin lisäsin vielä kahteen kertaan vettä, kunnes pelti oli täynnä. 




Minulla oli aiemmin tehtyjä jäälyhtyjä, joihin oli helppo laittaa pelliltä irrotettu jääkukkataulu nojaamaan. Jäälyhtyihin sain illalla laitettua kynttilät palamaan ja läpivalaisemaan juuri syntynyttä kukkataulua.




Ihanaa, että pakkaset lauhtuivat ainakin hetkeksi. Voi olla, että teokseni jää lyhytaikaiseksi, mutta eipä haittaa, se on ikuistettu kameran linssille, ja uusia pakkaskelejä tulee varmasti vielä.




Mukavaa alkavaa viikkoa!







lauantai 6. tammikuuta 2024

Loppiaisena Flora Favola





Kouvolan Poikilo museossa on ollut syksyn ajan näyttely, jossa on esillä kukkataiteilija ja valokuvaaja Kreetta Järvenpään kukkakollaaseja sekä taidemaalari Heikki Marilan kukkamaalauksia. Molempien taiteilijoiden teoksissa näkyy sekä runsautta, vahvoja värejä että kukkien koko elämänkaari; jo kuihtuvat kukinnotkin ovat saaneet runsaasti näkyvyyttä taitelijoiden teoksissa.







Kreetta Järvenpään työskentelyä sain aikoinaan seurata Mustila puutarhan kevätkauden avajaisssa. Kreetta oli siellä tekemässä asetelmaa; jokaisen kukkasen sijoittelu oli tarkkaan harkittua ja lopputulos ihana! Tuohon asetelmaan ja Mustilan puutarhajuhlat -postaukseen voit kurkistaa tästä. Kun näin Flora Favola -näyttelyn tulleen kotikulmille, oli selvää, että se täytyy nähdä! Siirsin ajankohtaa kuitenkin myöhemmäksi, unohdin muutaman kerran töistä lähtiessäni, että piti mennä kotiin museon kautta. Jouluun mennessä päätin, että loppiaisena varaan aikaa näyttelylle ja sain kuin sainkin toteutettua suunnitelmani. 



Kreetan töissä on sekä valtaisaa kukkarunsautta että herkkiä yhden tai muutaman kukan asetelma. Käsillä tekeminen on molemmille taiteilijoille tärkeässä osassa. Kreetta rakentaa kukkansa ensin teokseksi jonka jälkeen valokuvaa sen. Heikki Marila työstää omat rehevät teoksensa maalaamalla ne käsillä. Molempien töissä näkyy arvostus jo elämänkaarensa lopussa olevien kasvien muotoihin; rehevästi avautunut kukinto sopii upeasti ikuistettavaksi tauluun, ja kuollut, rujo kukkanen on myös yhtä arvokas kuin nupullaan oleva.





 Flora Favola näyttely on Poikilo museossa loppumaisillaan, enkä tiedä, jatkuuko se jollakin toisella paikkakunnalla. Toivottavasti näiden taiteilijoiden töitä saadaan nähdä jatkossakin. Suosittelen!






Hyvää loppiaisen iltaa ja viikonloppua!